Puoli kolme aamulla. Yritän tuskaisesti pakottaa itseni väsyneeksi. Olen pillittänyt ahmimiseni takia koko illan, mutta nyt saa tämä itsesäälissä rypeminen riittää. Tänään tapaan taas tukihenkilöäni, ja uutta lääkäriäni. En pidä siitä lääkäristä, se ei kuuntele ja kysyy samat asiat kolmeen kertaan, joka on yksi tapa saada minut napsahtamaan ennätysajassa.

Yritin siis piristää itseäni koska vollotukseni alkoi ottaa päähän, ja etsiskelin sitten hauskoja/söpöjä kuvia netistä. Törmäsin sitten erääseen ihanaan kuvaan, joka sai minut hymyilemään hiukan. Pikkuinen rotanpoikanen. Todella suloinen.

Rotilla on melkein pelottavan inhimilliset kädet, eikö?

12:41

Huh. 51.7 kiloa. Onneksi ei tullut takapakkia, se yleensä syöksee minut ahmimaan vielä enemmän. "Lihoin! Millään ei ole enää mitään väliä!" -tyyliin. Isäni sanoi, että serkkuni tulee käymään lapsineen neljältä. Ärsyttävää, se tietää että olen sairaana mutta kutsuu ihmisiä käymään. Pitää paeta. En halua että ne tunkevat huoneeseeni ja rikkovat pienen turvallisuudentunteeni tekemällä niin. Enkä halua kuulla isäni jauhavan MINUN ongelmistani. Ihan kuin minua täytyisi selitellä kaikille. "Joo no se nyt on tommonen kun sillä on joku mahatauti." "Joo no se on tosi laiska niin ei se käy koulua." "Ei se käy töissä kun se on tommonen lusmu."

Joku päivä napsahdan lopullisesti hänen takiaan.