Ihan ensimmäiseksi kiitos anonyymille kommentoijalle. :) Sait minut vähän paremmalle mielelle!

Olen nyt nyhjännyt huoneessani tekemättä oikein mitään. Olen vain mussuttanut herkkuja helpottaakseni pahaa oloani...mutta ei ne kovinkaan pitkään helpota. En ole oksennellut, mutta olen turvoksissa kuin ilmapallo. Painoin 54.2, mutta näytän painavammalta kuin 60-kiloisena. En oikein tiedä mitä tehdä. Jotenkin tuntuu etten ikinä pääse eroon ahmimisesta... Noh, siirrän tänään tietokoneeni omaan huoneeseeni ja korjaan sen (se ei ole toiminut kunnolla pitkään aikaan), ja sitten yritän saada kontrollini takaisin. Poistan tosin tuon painon tarkkailu -laatikon blogistani, ja en merkkaa painoani enää tänne muutenkaan. Ehkä sitten kun olen 50, 48, 45. Yritän kirjoittaa muistakin asioista, vaikka elämäni tosin onkin niin yksitoikkoista että mitään kovin kiinnostavaa tekstiä ei varmaan tule. :D

Mieheni erehtyi sanomaan, etten ikinä pääse 45:teen kiloon. Otin tämän pahasti jostain syystä, ja samalla tunsin sen olevan haaste. Yhdeksän kiloa tiputettavaa. Merkkaan sen tänne kun saavutan ensimmäisen tavoitteeni (50 kiloa), mutta en enää pistä painoani tänne joka päivä. Kerron kyllä miten päivät menevät.

Tänään olisi tarkoitus mennä kauppaan äidin kanssa. Tekisi mieli ostaa musiikkia ja vaatteita, mutta jätän vaatteet kauppoihin kunnes olen 45 kiloa. Sitten on kivempaa ostaa vaatteita ja helpompaa pysyä tuossa painossa, kun huomaa heti vaatteista jos alkaa lihoa. Toivon todella pystyväni tähän. En usko voivani olla kovin onnellinen ellen saavuta sellaista peilikuvaa johon olen tyytyväinen. Mutta saavutanko sitä ikinä? Mitä jos vaadin liikoja, tai näen itseni erilaisena kuin muut minut näkevät?

20:19

Röh röh röh, porsastelen. On sipsejä, ranskanperunoita ja karkkia. Mikään ei edes maistu hyvältä, mutta jatkan vain ruuan tunkemista suuhuni! Voi että... Itkettää ihan, peilikuva on inhottava. Mahaan sattuu, olo on kammottava. Yritän taas lopettaa ahmimisen nyt. Pistän herkut pois, koitan jotenkin "psyykata" itseni lopettamaan. Pitää keksiä jokin toinen tapa helpottaa pahaa oloani kuin herkuttelu... En vain oikein tiedä millä sen voisi korvata. Lenkkeilyllä ehkä?