Odottelen äitiä kotona. Kunhan hän tulee, ajamme takaisin hänen koululleen, ja pistän hakemuksen yhteishakuun. Nykyisin tuo tehdäänkin kokonaan netissä! ...joka ei ole hyvä juttu minun kannaltani, sillä oma koneeni on tällä hetkellä aivan paskana. Hohhoi!

Eilen onnistuin myös viimeinkin katkaisemaan ahmimiseni. Selvisin koko päivän yhdellä purkilla ananaspaloja, yhdellä litralla vettä ja kahdella pienellä pullolla coca-cola zeroa. Viimeksi mainittu on kyllä minun herkkuperseeni pelastus liki olemattomine kaloreineen, ja ananakset huomasin hyväksi sokerihampaan taltuttajaksi myös. Aamulla hihkuin riemusta kun vaaka näytti 53.3, ja tuntuu siltä että koko päivä tulee olemaan ihana! Kalorit saavat vastakin pysyä reilusti 200:n alla, joten tämän päivän yritän selvitä annoksella puuroa (130kcal). Jos jotenkin "vahingossa" menen tuon 200:n rajan yli, päätän että koko päivä on mennyt harakoille, ja sitten ahmin itseni ähkyksi omaa pömppistäni kiroten ja katkerasti itkeä pillittäen.

Mutta nyt tunnen oloni pitkästä aikaa vähän paremmaksi. Olen tosin jatkuvasti hiukkasen 'pilvessä' lääkkeideni takia, ja verenpaineeni on ollut ennätyksellisen matalana, joten pyörtyilen jatkuvasti. Isäni tuntuu myös dementoituneen ennestään, hän unohtelee jatkuvasti hanoja vuotamaan ja eilenkin illalla kuljeskeli ympäriinsä puoliunisena napsautellen valoja päälle ja pois, päälle ja pois, päälle ja pois. Olen hitusen huolissani tuosta kirotusta ukkelista, sillä yksikin päivä hän sanoi kuin ohimennen olevansa kyllästynyt elämään. Meidän depressiotäytteisen suvun jäsenen suusta tuo ei ikinä povaa hyvää.

Mutta kaikesta huolimatta olen jotenkin toiveikkaalla tuulella. Pääsin viimeinkin sopuun kultani kanssa eräästä vanhasta tapahtumasta; saatan olla amis ensi syksynä; ajan itselleni moottoripyöräkortin; viimeistelen kirjani. JA hankin ne loput tatuoinnit joita niin kovasti himoitsen, heheh.

 

17:18

No niin. Hakemus lähetetty. Raahasin kuusi litraa coca-cola zeroa kotiin juhlistaakseni saavutustani. Nyt pitää vain toivoa että minut hyväksytään kouluun johon hain..!

 

22:25

Ahmin taas. Kiskoin suuhuni puuroa, pastaa, leipää juustolla, jugurttia... Ja sitten, toivottavasti, sain kaiken oksennettua. En kestä jos huomenna painan taas yli 53.5... Se on sietorajani. Mutta nyt olematon itsekurini suututtaa. Miksi minä ahmin, kun lanteeni edelleen vierivät inhottavasti housujen reunojen yli? Hyi. Peilikuvani kuvottaa minua... Mihin kontrolli katosi? Miksi tungen ruokaa naamaani kun en ole edes nälkäinen? Missä on se mun rautainen itsekuri?