Anteeksi kamalasti kaikille jotka huolestuivat, ja kiitos ja anteeksi kaikille jotka kommentoivat, mutta olen liian väsynyt vastatakseni. Kaikki - kiitos kun välitätte.

Olen ollut tosi sairaana. Kuumetta viikon ja päätä halkova migreeni menossa neljättä päivää. Masennus myös tulvahti kimppuuni erittäin pahana, on ollut päiviä jolloin en ole tehnyt muuta kuin maannut sängyn pohjalla.

Olen syönyt kuin susilauma. Epäterveellisiä mässyruokia. En ole oksentanut...yritin, mutten jaksanut. Painoni on heilahdellut. Se kävi 51:ssä, kävi 59:ssä, ja nyt on tasoittunut 55-56 välille. Luulisin. En käynyt tänään vaa'alla. Olo on kamala. En tahdo tehdä mitään, en halua sanoa sanaakaan, en jaksa nousta ylös, en jaksa välittää mistään. Lintsasin tukihenkilön tapaamisesta, vaikka enimmäkseen pois jääminen johtui siitä että migreeni iski ja olin liian väsynyt. En halua enää tavata niitä ihmisiä, ne vain haluavat pistää minut osastolle.

Kaikki ovat sitä mieltä, että minun pitäisi mennä osastolle, vaikka kaikille yritänkin selittää että minä todellakaan en yksinkertaisesti sovi osastolle. En jaksa olla ihmisten kanssa 24/7, en kestä määräilyä, en kestä aikatauluja, en mitenkään voi jakaa huonetta kenenkään kanssa, tarvitsen ison määrän yksityisyyttä. Saan tarpeekseni ihmisistä aika nopeasti ja tarvitsen rauhallisen pakopaikan. Ja entäs rottani? Entäs ne pari jäljellä olevaa kaveriani joihin voin olla yhteydessä vain netin kautta? Viimeksi kun jouduin osastolle masennuin entistäkin enemmän, koska jouduin jättämään kaikki kaverini jälkeeni. Kukaan ei voinut tulla tervehtimään minua. En voinut soittaa miehelleni kuin pieneksi hetkeksi päivittäin.

En siis halua osastolle. Enkä millekään poliklinikalle.

Miksi kaikki vain haluavat lukita minut johonkin kontrollihelvettiin? Eivätkö he ymmärrä, vai haluavatko he vain eroon minusta ja ruikutuksestani?

Anteeksi vielä kaikille. En vain ole jaksanut kirjoittaa...enkä tiedä jaksanko vieläkään.