51.9 kiloa. Pelottavaa, alan luulla että kaikki 51 alkuiset luvut ovat kirottuja. Tänään onneksi menen ulos M.:n kanssa, ja käyn moikkaamassa exääni. Eli ei jää kamalasti aikaa olla toimettomana kotona, joka tarkoittaa sitä että en ahmi yhtä helposti. M. on niin hoikka etten varmasti kehtaa ahmia hänen seurassaan, enkä kehtaa nolata itseäni exänikään silmissä. Joten ehkä selviän tää päivän läpi... Haluan nähdä noiden numeroiden tippuvan! On ihanaa nähdä aina vain pienempiä ja uusia numeroita. En malta odottaa että pääsen 45:teen... Voi kun olisin hoikka luustoltanikin. Mutta eeeeeei, luustoni pitää olla kuin tynnyri. No, ei mahda mitään. Voinhan siltikin olla hoikka.

 

17:51

Olin liian heikkona päästäkseni edes metrolle asti. Melkein meni taju! Voi äh kun olen heikko... No, jäin sitten nukkumaan kotiin. Nyt heräsin ja on yhä heikko olo, ja äiti pakottaa syömään pastaa... Suutun jos paino taas hyppää ylös! En ole edes varma pystynkö pitämään ruuan sisälläni vielä.

 

21:27

Voi että. Äiti pakotti syömään ihan liikaa, enkä voi oksentaa. Tämä on uskomatonta! Aina kun pääsen alle 52:teen kiloon, jokin kiskoo minut syöpöttelemään! Pitäisi "muuttaa" takaisin omaan huoneeseeni, olohuoneessa ollessa on liian helppo harhailla keittiöön. Omassa huoneessa olisin myös turvassa vanhemmiltani - poissa silmistä, poissa mielestä.

 

4:11

Taas sairaana, en pysty nukkumaan koska vatsaani sattuu. Se ei varmaan pidä jatkuvasta kutistamisesta ja venyttämisestä. En ole oksentanut, mutta vatsani kurnii nälästä! Kaiken sen ruuan jälkeen minkä äiti pakotti minut syömään! Uskomatonta. Varmasti tuli yli 1000 kaloria, MUTTA en onneksi sortunut ahmimaan. Söin vain mitä suuhuni pakotettiin. Pelottaa mennä vaa'alle huomenna, en yhtään tiedä mitä se voisi näytää... Jotenkin kuitenkin arvaan sen pomppaavan 52.5 tienoille. Koska näin se on mennyt parin viime päivänkin aikana. Äh, äh, ÄH!