Ulkona on ihanan keväistä, oli mukava herätä vähän aikaisemmin. Kävin juuri kaupassa ostamassa sorbettia (olen sorbetti- kokis- tupakka- Last.fm- ja nahkatakkiaddikti), ja siivosin huonettani. Olen ehkä outo, mutta olen oppinut pitämään siivoamisesta, se on hauskaa. :D Lajittelin myös vanhoja vaatteitani, ja aion katsoa mitkä vaatteet annan pois, mitkä pidän, mitkä ovat ihan rikki, jne. Olen tänään aika hyvällä tuulella, toivottavasti en pilaa sitä jotenkin. Painoni oli tippunut KILOLLA eilisestä (aika hitosti nesteitä...?!), ja olen alkanut epäillä vaakani toimivuutta. Se on aika uusi joten sen pitäisi toimia vielä ihan hyvin. Masuni on edelleen vähän turvoksissa, ARGH, mutta ei tarpeeksi saadakseen minut repimään hiuksiani kuten vaikkapa toissapäivänä. Toivon todella että en repsahda ahmimaan. Yritän "psyykata" itseäni uskomaan että seuraamukset eivät ole sen arvoisia. Tähän mennessä on toiminut ihan hyvin. Saa nähdä mitä tästäkin päivästä tulee. :P

Löysin muuten vanhat punaiset farkkuni, jotka olivat aina liian tiukat! Nyt ne olivat mukavan löysät ja sopivat hyvin! :D

 

14:21

Noniin, iskihän se yksinäisyys... Itkettää, ei ole ketään jonka kanssa jutella. Todella paha olla... En kestä rumaa lärviäni. Poistan kuvani.

Sain siivottua vaatekaappini. Nyt keskellä huonettani on iso kasa vaatteita jotka ovat liian isoja, kulahtaneita, tai joista en vain pidä enää. En oikein tiedä mitä noille kaikille tekisi... Jotkut ovat ihan tyylikkäitäkin, eivät vain minun omaa tyyliäni. Pitäisi kai raahata ne UFFään tai Kierrätyskeskukseen, tuskin kumpikaan kaverini vaatteista olisi kovinkaan innoissaan - ovat molemmat minua pienempiä, ja osa vaatteistani oli kokoa 40-42 (ja olin siis tuon kokoinen joskus kuudennelta lähtien, jeejee), tai venyneet muodottomiksi. Kiva muistutus siitä että olin iso lapsena, ja miten onneton olin silloinkin.

Yritän harhauttaa itseäni yksinäisyydestä keksimällä kaikenlaista tekemistä, mutta ei onnistu. Tekisi mieli joko ahmia tai viillellä. Kumpikaan ei ole hyvä juttu, molemmat ovat minulle addiktoivia. En kehtaa mennä enää uimaankaan jaloissa olevien arpien takia, ja uiminen on muutenkin psyykkisesti hankalaa. Tekisi mieli vain soittaa jollekin ihmiselle ja jutella, mutta en halua olla vaivaksi...

 

20:09

Nokosten jälkeen kaikki vaikuttaa vähän paremmalta. Enhän minä ihan yksin ole, eli voisi olla huonomminkin! Mutta voi hyvänen aika kun mun lääkkeet väsyttää mua. Pystyn nukkumaan naurettavia määriä päivittäin. Olen kuitenkin tyytyväinen että otin ahdistuslääkkeeni aiemin, tarvitsin niiden antamaa rauhaa.

Ja oho! Kävijälaskurini näyttää yli tuhatta!