En ahminut eilen, ja tänäänkään ei tunnu siltä. Olen pitänyt kirjaa syömisistäni jo sen verran aikaa, että olen tottunut pieniin annoksiin. Sellainen noin 350 kaloria päivässä sopii minulle hyvin, en jää nälkäiseksi, enkä tunne syyllisyyttä liiasta syömisestä. Tänään lähdin heti kello kymmeneltä taas tuonne citymarkettiin ostaakseni sitä pahuksen mansikkasorbettia, mutta EI! Siellä oli vain kolme kämäistä mangosorbettia! Ärsytti aivan vietävästi; ja jäätelöosasto on vastapäätä karkkiosastoa. Katselin siinä karkkeja, mutta ei oikeastaan tehnyt mieli. Palasin siis kotiin viilin, jugurtin, tomaattikeiton ja kahden pikapuuropakkauksen kanssa. En sortunut, en edes ollut sortumaisillani! Tämä laihis menee suorastaan liian hyvin... Se enteilee pahaa. Jokainenhan joskus repsahtaa ahmimaan, mutta kun minä en usko jaksavani enää alkaa laihduttaa jos repsahdan enää kertaakaan. Toisaalta pelkään lihomista niin paljon nyt (kiitos edellisten repsahduksieni) että en usko sen tapahtuvan kovin helposti. Jopa kauhea himoni Maggin juustopastaa kohtaan on kadonnut! :D Eli ihan hyvä alku päivälle, ja sain vähän käveltyäkin kun kävin kaupassa.

Sitten kolmelta taas tuskatuoliin tatuoitavaksi (ei se oikeasti satu melkein ollenkaan, nipistelee ja polttaa pikkuisen, lävistykset sattuvat paljon enemmän), ja myöhemmin ehkä tapaan M.:n. Haluaisin myös käydä ostamassa K.:lle pikku lahjan. Loppupäivän varmaan intoilen tatuoinnistani ja suunnittelen mitä inkitän itseeni seuraavaksi. Annoin pari viikkoa sitten miehelleni tehtävän piirtää minulle siivet, mutta hänellä on ollut liian kiire. Tosi monella on kyllä siivet tatuoitu selkään...mutta eipä tuo haittaa! Harvat asiat enää ovat täysin uniikkeja - jotain samankaltaista yleensä löytyy jostain. Haluaisin siivet...kuten aiemin mainitsin, haluaisin lentää, leijua, olla kevyt, hoikka, pieni keijukainen. Se on melkein pakkomielle.

 

13:17 -- kasvot

Lisäsin selvemmän kuvan kasvoistani todistaakseni etten näytä Christina Ricciltä tai Kate Mossilta kuten eräät kiltit kommentoijat sanoivat ( :D ). Muutenkin olen päättänyt, että en pidä tätä blogia "kasvottomana", enkä salaa sitä keneltäkään (paitsi vanhemmilta tietysti - vaikka eivät hekään mitään voisi tehdä, eli HEEEIIII ÄITI!!! jos olet tätä lukemassa). Salailen jo niin monia asioita, joita ei voi edes kirjoittaa alas, saati kertoa kenellekään. Tämä on minun elämäni, nuo ovat minun kasvoni, en häpeä tätä blogia. Puran täällä oloani ja elämääni. En tosin pidä siitä miltä näytän. Mutta naamani näkeminen joka kerta kun tänne kirjoitan ehkä totuttaisi minut siihen. Bleh.

 

20:37 -- ystävä

M. on niin ihana ystävä. Olemme kuin yö ja päivä, mutta tulemme juttuun niin hirveän hyvin, ihan kuin täydentäisimme toisiamme jotenkin. Pystyin kertomaan hänelle häiriöstäni, helpotti avautua jollekin "in real life". Juttelimme siitä, autokoulusta, siitä eräästä maanantaista kun vedettiin pirunmoiset kännit, tanssimisesta, kamppailulajeista, amerikan matkasta... Juttu ei ikinä lopu kesken. Ainoa asia mikä harmittaa tapaamisessamme oli kahvilassa juotu jäätee - 140 kaloria. ÄÄK. Noh jaa, nipistän sen pois syömisistäni. Ei paniikkia.

Ja niin! Kävin myös tatuoitavana, kuten sanoin. Tässä lopputulos:

22:57 -- toinen minä

Luin vanhempia merkintöjäni, ennen tämänhetkistä SH-kautta. Kuka ihme tuo ihminen on/oli? Ja kuka kumma on tämä laihduttava angstaaja joka täällä nyt kirjoittaa? On outo, sekava olo. Mutta ei sentään ole nälkä, vaikka syömiset tänään jäivätkin aika pieniksi. On kivaa sallia itselleni yksi herkku päivässä, mutta tämän päivän karkkeja ei tullut syötyä, sillä himoitsin maitoa. Se oli pahanmakuista sellaisenaan, mutta whatever. Värjäsin myös tukkaani punaisemmaksi, inhotti kuinka haalean punaiseksi se oli jäänyt viime värjäyksen jäljiltä. Nyt pitäisi melkein mennä nukkumaan, mutta ei huvita. Haluaisin mennä katsomaan TV:tä, mutta pelkään alkavani ahmia jos menen olohuoneeseen, se kun on niin lähellä keittiötä... Pystyn tähän syömättömyyteen vain eristämällä itseni huoneeseeni. And if that's what it takes then that's what I'll do. Haluaisin käydä huomenna lainaamassa pari kirjaa, ostamassa tekotukkaa, ja piilarit. Ai niin, ja huomenna menen ostamaan farkut. Hiukan liian pienet farkut, nimittäin. Mutta pian minä niihin mahdun, pian nekin ehkä valuvat yltä.