En jaksa uskoa miten "aikaisin" heräsin. Nousin sängystä 9:30, joka on TODELLA aikaisin minun mittapuullani. Joskus nukun jopa viiteen illalla. Nukun helposti 12 tuntia tai enemmänkin, mutta nukun huonosti. Herään aivan pieniin ääniin ja joskus herään painajaisten takia. Tosiaan, viime yön painajainen oli outo mutta ahdistava. Näin nimittäin unta, että painoin 57 kiloa, ja että "kilpailijani" painoi 40 kiloa. Naurettavaa? Ehkä. Mutta heräsin ahdistuneena ja ryntäsin vaa'alle. 100 grammaa vähemmän kuin eilen, huh. Katsoin itseäni peilistä, ja taas alkoi itkettää. Menisi nyt edes tämä turvotus ohi!!! Se on laskenut, mutta masuni on edelleen ilmapallomainen. Äh. En tiedä mitä ajatella. En taida uskaltaa päästää irti tästä häiriöstä, pelkään lihomista liikaa. Harmittaa, että joudun luopumaan kaikista herkullisista ruuista. Mutta toisaalta haluan tuntea sen voitokkaan tunteen kun olen kontrollissa ja tiedän sen. Haluan niin kovin olla täydellinen. Vanha mottoni oli "jokainen on täydellinen sellaisena kuin on, sillä jokainen on uniikki - ei ole ketään joka osaisi olla Sinä itseäsi paremmin"... ja joo, olen yhä tuota mieltä kaikkien muiden ihmisten suhteen. Mutta minuun itseeni sama sääntö ei koske.

En uskalla lopettaa. Miten edes erehdyin harhailemaan pois tästä häiriöstä? Hävettää, olen epäonnistuja tässäkin. Tuntuu pahalta, tekisi mieli ahmia. Mutta toisaalta ei, sillä tiedän etten saa siitä mitään lohtua, ja että lihoisin vain enemmän. Olen melkein kriisirajallani, joten minun on pakko laihtua tai hepuloin... Äh tämän kaiken kanssa!

 

19:07

Kotona taas. 'Keskusteluhenkilöni' oli oikein mukava, hänen kanssaan oli helppo jutella. Seuraavan ajan sain ensi perjantaille. Kävin myös kaupungilla ostoksilla, mukaan tarttui hienot kengät, uusi takki, huppari, ja hauska paita. Olin aika hyvällä tuulella koko päivän tänään. :D Mutta sitten. Sitten menin metroon, ja eikös vain joku papparainen alkanut marmattaa "saatananpalvojista". ARGH. Hyvä etten tintannut nenään! Mutta joo. Teki mieli sanoa jotain tyyliin "no tottakai! hail satan! hail satan! WOOOOOHOOOO!", mutta päädyin vain sanomaan että painu vittuun hollanniksi ja hymyn kera. En jaksa tuollaisia ihmisiä, jotka luulevat tuntevansa sinut yhdellä vilkaisulla. Hohhoi.

No, kaikesta huolimatta päivä oli kiva. Ihmiset olivat tavallista ystävällisempiä (tuota yhtä poikkeusta mukaan laskematta), aurinko paistoi, ja oli suhteellisen lämmintä. En ole vielä myöskään syönyt mitään, ja raahasin 7.5 litraa coca cola zeroa kotiin. Olen addikti. :D

EDIT: söin sittenkin jäätelöä 320 kalorin edestä. :P

 

22:05

Söin vielä jugurttia, 60 kalorin edestä. On tosiaan helpompi olla ahmimatta kun olen täällä omassa huoneessani. Olen myös nyt totuttanut itseni siihen, että kun olen nälkäinen, mietin pitkään mitä syön ja lasken kalorit. Tämä on parempi kuin entinen "no otan sieltä sitten jotain" tyylini. Nyt ehdin sisäistää mitä oikein syön, paljon sitä raaskii syödä, ja pystyn oikeastaan luvalla herkuttelemaankin, kunhan pysyn kalori-rajani sisällä. :D Rajani on 400kcal, mutta pyrin syömään vain 200. Jätin varaa joustamiseen että en hepuloi niin helvetisti jos vähän lipsahdan. Jes, tämä tuntuu toimivan, tämä tuntuu oikeastaan hyvältä!

En tiedä miksi, mutta koen oloni onnelliseksi vahdatessani syömisiäni ja painoani. Kai se on jonkinlaista täytettä muuten aika tyhjään elämään? Jos minulla ei ole mitään tekemistä, vertailen eri ruokien kaloreita toisiinsa tai haaveilen laihuudesta. Ja aina kun painoni tippuu, tunnen onnistuneeni edes jossain. Olen epäonnistunut elämässä niin monesti, että pienetkin onnistumiset tuntuvat suorastaan euforisilta. Haaveilen myös siitä, että joku päivä olisin tyytyväinen peilikuvaani... Muuttaisin aivan kaiken jos vain pystyisin. Ja laihduttamalla tarpeeksi joka kohta kyllä kutistuu pienemmäksi ennemmin tai myöhemmin. Toivon muuttuvani kauniiksi. Haluan olla täydellinen, ja haluan tuntea oloni täydelliseksi.

 

23:45

Tajusin jotain outoa. Mietin tuossa äsken, jaksaisinko pyytää kaveriani K.:ta kahvilaan tai jotain. Mieleeni kuitenkin pullahti ajatus "ei nyt, noin turvonneena - hyi! laihdu ensin, sitten vasta tapaa ihmisiä!"... Siis mitä mitä mitä? Mistä tuo nyt tuli? Noh jaa. Huomisen murheita, nyt nukkumaan.