Noniin. Sanoin etten kertoile tänne painojani, mutta nyt olen taas päässyt siihen maagiseen numeroon - 51.5 *dramaattista musiikkia*. Niin. Eli tänään on iso vaara ahmia. Tuo on myös alin painoni piiiiitkään aikaan. Halua ahmia ei ole tullut vielä, mutta sillä on koko päivä aikaa kehittyä. Hermostuttaa. Söin puuroa ja leipää aamiaiseksi (sekä myös päivittäisen pikku annoksen karkkia), ja myöhemmin ajattelin syödä omenan tai ananasta. En ahmi. En ahmi. En ahmi. Toistelen mantraa päässäni. En halua aloittaa TAAS alusta. Ja en halua oksentaa, sydämeni on liian heikko oksentelun jatkamiseen. Äh, tyhmä ruoka!

 

14:00

Mutustan purkkaa. Jalat yrittävät karata keittiöön ja sormet syyhyävät päästä tunkemaan ruokaa naamaani. Ei ei ei! En halua pilata tätä TAAS. En nyt. Viimeinkin alle 52. En halua jäädä johonkin ihmeen ahmin-lihon-laihdutan-ahmin-lihon-laihdutan -kierteeseen. Syön iltapalan kuudelta ja siihen saa jäädä tämän päivän ruokailut. Ei ahmimista. Hirveän huono itsekuri. Tämä on kuin jokin testi.

Mietin tässä, miksi haluan laihtua ja kontrolloida syömistäni niin paljon. Ja tulin siihen tulokseen, että tämän "häiriön" kimpussa puuhatessa minun ei tarvitse ajatella muita ongelmiani; muita "häiriöitäni". Täytän tyhjän ajan laihduttamisella, ja kaloreiden vahtaamisella ja laskemisella. Ihannoin laihuutta, pelkään kuollakseni lihovani. Jo kahdesti olen iskenyt peilin säpäleiksi, koska olen ollut niin turhautunut siihen miltä näytän. En oikeastaan kuvittele, että kukaan muu pitäisi minua yhtään paremman näköisenä vaikka laihtuisinkin. Haluan sitä itselleni. Ja kuitenkin toisaalta jokin pieni ääni päässäni sanoo "anna mennä! näytät niille kaikille että onnistuit! näytät niille että sinusta tuli kaunis! laihdu, laihdu, laihdu lisää!".

Onneksi pääsen taas tatuoitavaksi huomenna. Saan siitä vähän energiaa.

 

18:00

Otin nokoset, ja kun heräsin olin taas todella pahalla mielellä siitä miltä näytän. Jotenkin tuntui, että näytän ihan samalta kuin miltä näytin ollessani 60 kiloa. Noh, kaivoin sitten mittanauhan esiin tarkistaakseni asian. En yleensä mittaa itseäni, mutta muistan mittani siltä ajalta kun painoin 60 kiloa = rinta 100cm; vyötärö 70cm; peppu 100cm. Helppo muistaa, heko heko. Ja nyt kun mittasin... rinta 81cm; vyötärö 63cm, peppu 90cm. No huh! aika paljon on senttejä karissut, reisistäkin oli kadonnut viisi senttiä. Tulin vähän paremmalle mielelle, ja nyt voin mennä herkuttelemaan jugurtilla ja ananaksella ilman "tämä on ihan turhaa"-fiilistä.

 

18:22

No niin. Päädyin sittenkin syömään 150g jugurttia (=120kcal), pikkuisen palan leipää (=25kcal), ja sitten päätin vielä syödä 50g jäätelöä (=35kcal). Eli ihan onnistunut päivä, jos en ahmi lisää myöhemmin! Yhteensä tulisi n. 349kcal.

Siinä syödessäni rustasin kalorimääriä vihkooni ruokapöydän ääressä. Sitten äiti tuli siihen kurkkimaan... Hänelle olen sanonut, että syön normaalisti mutta haluan vahtia kaloreitani etten oksentele. Hän kysyi paljon kaloreita sain eilen, valehtelin että "jotain yli tuhat". Sitten hän kysyi paljon painan, ja valehtelin "jotain 55". Tuntuu todella pahalta valehdella hänelle, mutta en voi antaa hänen estää minua onnistumasta ja olemasta onnellinen. Ei hän ymmärtäisi.

 

20:28

Kiitos ihanasta kommentista, Kate Moss kun on minun mielestäni ihan kaunein ikinä! Melkein hävettää kun saan niin kehuvia kommentteja - kuulostaa ehkä oudolta, mutta jotenkin vain tulee sellainen "no niin no mutta kun enhän minä nyt ollenkaan..." -olo. Njaa, tiedostan kyllä että minulla on ongelma omakuvani kanssa. Olisi kyllä kiva "herätä" ja sitten huomata tosiaankin näyttävänsä Katelta. :D Mutta tuollaista ei tapahdu, plääh.