Vaihdoin kuvani. Hampaat muistuttivat liikaa syömisestä, eugh...Ja eipä minulla ole mitään salailtavaa joten ei tarvitse piilotella naamaani. Jos joku tuttu blogiini eksyykin, niin mitä väliä? Johan mun äitikin tietää "bulimiastani". Eli whatever, siinä on kuva minusta pullaposkineni ja outoine ilmeineni päivineni! Olin 62-kiloinen tuohon aikaan, mutta kuva oli jotenkin kiva joten ihan sama.

Se herkku vierelläni on kihlattuni (joka sanoi ettei häntä haittaa jos hänkin on kuvassa koska "ollaan tässä yhdessä" <3), ja hän on...siis jotain niin ihanaa. Voima joka pitää minut elossa, yhtään vähättelemättä. Jään aina ihmettelemään miten minä, se pullukka luuseri tytsy, sai sen ihanan pitkän tumman komistuksen jolla on sydän puhdasta kultaa. Tein siis ainakin JOTAIN oikein menneessä elämässäni ansaitakseni tämän. :D Onhan meilläkin tietysti ongelmamme, suurin niistä varmaan molempien suht. räjähtävää laatua oleva temperamentti. Mutta en kyllä vaihtaisi häntä mihinkään! Ja vaikka hän ei laihduttamistani tuekaan, haluan olla laihempi myös hänelle, haluan näyttää hyvältä ja olla jotain josta ylpeillä oikein kunnolla!