Mieluummin pysyn sairaana kuin menen osastolle. Se oli ihan hirveää. Jos vähänkin itki niin heti uhattiin pistää piikillä rauhoittavaa. Jos ei syönyt ruokaa viimeistä hippua myöten alkoi kauhea huuto. Jos ei jaksanut nousta sängystä alkoi myös kauhea huuto. Niin, ja yksi osastolla oleva poika heitti minut lattiaan ihan yllättäen. Satutti selkäni niin pahasti etten pystynyt nousemaan siitä omin voimin. Poistuin paikalta paljon pahemmassa kunnossa, näen YHÄ painajaisia siitä helvetistä. En IKINÄ enää mene mihinkään tuollaiseen paikkaan. En ikinä.

Ja mikä paha kotona olemisessa on? Ainakin täällä pystyn olemaan yhteydessä vähiin kavereiheni, ja ensi syksynähän toivon mukaan aloitan taas koulun että sittenhän on pakko mennä ulos.

Kuitenkin. Tänä aamuna oli aika kauheaa - kaksi rotanpoikasta oli jotenkin onnistunut karkaamaan. Löysin ne vasta äskettäin. Ja mitäs muuta... Migreeni kiusaa yhä. Väsyttää.

23:28

Kuva rotista - nuo kolme ovat ihan älyttömän vilkkaita! (Laskin muuten että pentuja on 13, eikä 12 niinkuin ensin luulin.)