Ihme ja kumma. Tänään itseäni punnitessa vaaka näytti numeroa 52,8. Viisikymmentäkaksi pilkku kahdeksan. Jostain syystä nuo kaksi ensimmäistä numeroa ovat jotain ihmeellistä minulle, aina kun vaaka näyttää ne, tunnen onnistuneeni. 52 oli pitkään salainen tavoitteeni. Haaveilin tuosta painosta varmaan viisi, kuusi vuotta. Tuntui siltä, että en ikinä saavuttaisi sitä...mutta jos, JOS onnistuisin, en enää olisi se läski luuseri joka olen koko elämäni ollut. Hymyilyttää. Enpä olisi silloin haaveillessani arvannut, että tämä ei riittäisi. Seuraava maaginen numero on 50. Sitten 48. Ja ehkä sitten lopetan, jos pidän siitä mitä peilissä näkyy. Jos en, jatkan tiputtamista 45:teen, tai vaikka 40:neen. Ihan miten pieneen numeroon vain, haluan viimeinkin olla onnellinen nahoissani. BMI:ni olisi 18.2 eli alipainoinen vasta 49:ssä.. Jaa. Ehkä mietin näitä juttuja vähän liikaa? Joskus mietin, että pari kiloa sinne tänne ei ole vakava juttu. Mutta sitten hermostun peilikuvaani ja päätän laihduttaa lisää.

Very addicting.

 

22:26

Tämän päivän läpi selvisinkin sitten lautasellisella puuroa. Yleensä jos selviän kello kymmenen yli, en ala ahmimaan sen jälkeen. Hyvä juttu, sillä inhoan ahmimista ja sitä pakosti seuraavaa oksentamista. Maggin juustopasta on varmaankin pahin viettelijä. Se kun on niin helvetin hyvän makuista, ja helppoa valmistaa ja tunkea naamaani. Ja se aina laukaisee vielä pahemman ahmimiskierteen, joka on uskomattoman vaikea lopettaa! Miten ruoka voi hallita ihmistä näin? En ymmärrä. Noh jaa. Kunhan vain painan huomenna taas vähemmän, olen onnellinen!

 

22:40

Voi äh kun tuo uusin tatuointi kutiaa...! Se on päässyt kuivumaan vaikka olenkin sitä omasta mielestäni rasvannut jatkuvasti. Toivottavasti paranee seitsemänteen päivään mennessä, tai saan tatskaajalta haukut, hahah. Ne on kyllä niin mukavia ja hauskoja ihmisiä! Huvittavaa. Uusin lävistykseni tuntuu paranevan pikaisesti. Se on kyllä hauska, en tiedä miksi en ottanut sitä aiemmin! Aina hymyillessäni pieni kristalli välkehtii. Ihanaa nähdä ihmisten hiukan säikähtäneet ilmeet, haha!

 

01:27

Olen todella ylpeä itsestäni! Tulin nimittäin todella nälkäiseksi yhtäkkiä ja vatsani mourusi kuin kissani kiukkuisena, ja aikani etsittyäni löysin kuin löysinkin pussin cashewpähkinöitä, ja melkein mässytin ne menemään sillä samalla sekunnilla. Mutta ei! Otinkin vain lasin vettä, ja pähkinät jätin pöydälle muiden syötäviksi, ottamatta yhtäkään!! Olen kertonut äidilleni ongelmastani ahmimisen kanssa, joten tavallisia "herkkuja" ei meidän asunnossa ole ollenkaan, koska minä vain mussuttaisin ne ja sitten oksentaisin. Mutta pähkinät kai ovat hänen mielestään "terveellisiä", vaikka niissä onkin uskomattomat määrät kaloreita. Olen tosi ylpeä itsestäni, kun pystyin vastustamaan kauheaa vatsaani. Nyt voin mennä nukkumaan ja olla aika varma että painokin tipahtaa.