Vaaka näytti 52.2 kiloa tänään, hienoa. Tasan sama paino missä olin ennen sitä kamalaa ahminnan ja oksentelun täytteistä viikkoa. Ehkä näen peilikuvani aina todella vääristyneenä, mutta tänään olin siihen melkein tyytyväinen. Nyt pitää vain varoa, etten palkitse laihtumistani luvalla ahmintaan.

BMI:ni on 19.4 tällä hetkellä. Kaikkein lihavimmillani olin 67(!!!) kiloa, jolloin BMI:ni oli 24.9 - vasta 25.0 on mukamas ylipainoinen, mutta sen kyllä voin sanoa, että normaaliksi en itseäni tuolloin tuntenut. En ikinä enää halua mennä takaisin tuohon tilaan. En viitsinyt mennä ulos, en viitsinyt ostaa vaatteita tai pukeutua nätisti, tai muutenkaan nähdä vaivaa...inhosin itseäni, häpesin itseäni. Tuntui siltä kuin kaikki olisivat aina tuijottaneet minua ja sitten naureskelleet selkäni takana. "Hahah, katso tuota tyhmää pulleroa!" En ikinä, ikinä, ikinä enää halua tuota.

Pelkään niitä ihmisiä, jotka tekivät pilaa painostani silloin kauan sitten. Näen jopa painajaisia heistä joskus, nauramassa ja osoittelemassa ja kuiskimassa ympärilläni. Pelkään lihomista kuollakseni. En enää ikinä halua mennä 54 kilon yli. Ikinä!

 

18:07

Well, well, well. Menin sitten ostamaan ruokaa äidin kanssa. Nyt on kaikkea ahmittavaa taas. Spagettia, jäätelöä, hedelmiä, leipää, juustoa...ARGH...jäätelöä?! Yritän olla ahmimatta. Haluan nähdä numerot 51 huomenna. En edes muista milloin viimeksi olen nähnyt ne. Pakko yrittää olla vahva.

 

19:25

Jumalauta. Ei minkäänlaista itsekuria. Vedin naamaani pastaa, leipää juustolla, ja sitä vitun jäätelöä. Ja mitäs sitten? Sitten tämä tytsy suuntasi oksentamaan, tietenkin! Voi vittu tämän sähläyksen kanssa taas. Varmana olen turvonnut huomenna. Ja varmana mussutan loput siitä jäätelöstä menemään tämän illan aikana. Olen kamala porsas. Enkä ikinä pääse mukavaan painoon...en ikinä tule enää osaamaan syödä oikein...

 

19:46

No. Yritin sitten viimeistellä sen jäätelön. Ja sitten taas oksensin. Oli siinä sitten kiva kyykistellä, ja melkein tukehtua omaan oksennukseeni. Jeps. Ihana, ihana laihuus. Ja PASKAT! Paskat koko medialle, ja tyhmille, älyttömille ihanteille joihin minäkin olen jäänyt vangiksi. Paskat sille että en mahda itselleni enää mitään. Paskat sille, että antaisin peukaloni ollakseni ja pysyäkseni laihana... Jumalatonta meininkiä. En jaksa enää. Haluan vain laihtua, laihtua, laihtua. Jos olisin 45 kiloa, olisin BMI'n mukaan askeleen päässä kuolemasta. MIKSI tuo kuulostaa niin houkuttelevalta, eikä huolestuttavalta? Haluanko muka laihuutta näin pahasti? Kyllä. Haluan. Ja jos vaaka ei huomenna näytä pienempää lukua, en tiedä mitä teen... En jaksaisi alkaa viiltelemäänkään taas. Sekin on niin addiktoivaa kun siihen alkaa, ja mitä minä siitä muka edes hyötyisin? En mitään, saisin vain lisää arpia vasempaan käsivarteeni.

Asiat on vaan niin pahasti vitullaan päässäni nykyään, en kestä tätä. Vain ajatus siitä että huomenna saatan painaa vähemmän kuin tänään pitää paniikkikohtauksen poissa. Voi kun D olisi täällä...en kestä yksin...en enää yhtään pidempään...

 

22:31

Söin vielä lisää. Ison annoksen puuroa ja kaksi paahtoleipää juustolla. Oksensin ne. Inhottaa... Haaskaan ruokaa, vahingoitan ainokaista vartaloani. Mieleni on jo niin paskaksi rikottu, että sitä en enää osaa korjata. Enpä usko että kukaan muukaan osaa. Mutta voi kun osaisin edes lopettaa syömisen... Olisin laiha ja kalpea. Tuntuu siltä että minulla ei ole oikeutta elää jos olen lihava. No, "lihava". Jopa normaali näyttää liian lihavalta. Eräs ystäväni kerran sanoi, ettei enää ole normaaleita naisia. Joko on lihava tai sitten laiha. Ja tältä minustakin tuntuu. Joko olen lihava tai laiha. Joko olen kaunis tai ruma. Joko olen kaikkea tai en mitään. Ajattelen todella mustavalkoisesti itsestäni. Mutta muita ihmisiä en tuomitse sen mukaan miltä he näyttävät; minun mielestäni kaikissa on jotain kaunista. Kaikissa muissa, paitsi minussa. Huomenna en pistä mitään suuhuni. En halua edes ajatella mitä vaaka tulee näyttämään aamulla. Jotenkin kuvittelen, että aina kun repsahdan ruokaan, painoni kiitää 67:ään ja joudun aloittamaan alusta. Viime ahmintakierteen aikana tosin onnistuin pitämään painoni noin 54:n kohdilla. Joten...kai tämä laihuus on aika pysyväistä lajia? Toivottavasti...