Kiitos paljon sinulle anonyymille kommentoijalle, molemmat viestisi ovat piristäneet minua. :D Ja totta on, että olisi kiva osata syödä tasapainoisesti, eikä aina vain poukkoilla puolelta toiselle. Varmaan olisi terveellisempääkin, ja armollisempaa masulleni. Olen tänään miettinyt, pitäisikö minun vain syödä miten haluan ja alkaa liikkua, vai jatkaa tätä ihme "dieettiäni". En uskalla päästää irti kontrollista, en voisi edes kuvitella syöväni kolme ateriaa päivässä. Sehän on hirveä määrä ruokaa... En myöskään voisi kuvitella, ettenkö punnitsisi itseäni joka päivä.

Muistelin tässä, että mistä tämä ahmimiseni lähti. Elin pitkään omenoilla, porkkanoilla ja vedellä... Sitten aloin ostaa välipalakeksejä. Sitten juustopastaa, karkkia, sipsejä... Kaikkea sitä tavaraa jotka olin kieltänyt itseltäni. Noh, omasta mielestäni olen nyt korviani myöten täynnä kaikkea tuota paskaa. Yritän syödä, mutta syön terveellisesti. Saa nähdä miten menee. :P

 

17:58

Tämä päivä on mennyt suhteellisen hyvin. Söin pari karkkia ja kourallisen sipsejä, mutta osasin lopettaa siihen. :) Ehkä tein aiemmin sen virheen, että yritin lopettaa kuin seinään - tämä toimii paremmin. En jaksa alkaa stressata painoni noususta, koska nyt olen varma siitä että pääsen kyllä eroon ahminnasta ja sitten pääsen takaisin kontrolliin. Eiköhän se tästä, hiljaa hyvä tulee.

Huomenna menen psykiatrian poliklinikalle juttelemaan ongelmistani. En oikein tiedä mitä sanoa, mistä aloittaa. Päällimmäinen ja kaikkein näkyvin ongelmani on varmaan masennukseni, ja huono omakuvani... Äh. En jaksaisi enää marmattaa asioistani yhdellekään ihmiselle! Mutta pakko mennä. Uudet ihmiset hiukan pelottavat. Mitä jos en pidä heistä, tai he eivät pidä minusta? No, se on huomisen murhe. Aion huomenna käydä myös vähän ostoksilla. :D

Ensi maanantaina menen taas tatuoitavaksi. Kunpa tämä kaamea turvotus katoaisi siihen mennessä. Näytän yhä ilmapallolta, vaikka masuni onkin hiukan laskenut. Olen ärsyttävän päärynämäinen, hävettäisi istua siihen tuoliin tällaisena. Toivon myös että tämä tatska onnistuu yhtä hyvin kuin kaksi edellistä... Mutta no, sitä on turha murehtia etukäteen.

 

21:45

No niin. Söin vielä yhden annoksen spagettia (joka on "kielletty" ruoka), mutta en ahminut saati oksentanut. Hyvä minä! Sain myös viimeinkin raahattua koneeni huoneeseeni, joten nyt ahminnan pitäisi lakata melkein kokonaan, omassa huoneessani kun ei ole mitään herkkuja kutsumassa minua syömään. Täällä voin myös pahan olon iskiessä joogata syömisen sijaan. Joogatessa rauhoittuu mukavasti, ja tulee kevyt ja hiukan onnellinen olo, ainakin minulle.

Masuni on tosi kipeä, ja todella turvoksissa taas. Se ei varmaan ole vieläkään tottunut isoihin määriin ruokaa. Harmittaa, sillä painoni ei ole paha mutta turvonnut mahani saa minut tuntemaan oloni isoksi ja painavaksi. Sattuu, ihan kuin vatsa olisi krampissa. :/ Voi olla että se on kipeä siksi, että pikkuhiljaa on alkanut hermostuttaa tuo huominen psykan aika. Pelkään psykologeja, ja minun pitäisi herätä TODELLA aikaisin. Harvoin nousen sängystä ennen puolta päivää.

Mutta niin, minä pelkään psykologeja, olen kauhusta kankea aina koska pelkään että minut lukitaan taas sairaalaan. En kestä sairaaloita, en kestä mitään mihin minut pakotetaan. Olen vähän sellainen, että kaikki pakollinen on minulle äärimmäisen epämieluista. Lukkiudun kuin muuli ylämäessä aina kuullessani sanat "sun on pakko". Pari kuukautta aiemmin idea osastolle joutumisesta ei ollut paha, se vaikutti itse asiassa ihan mukavalta vaihtoehdolta kotiini verrattaessa. Mutta sitten kun sinne todellakin jouduin, huomasin että kaikki siellä oli pakollista. Pakko syödä, pakko ottaa lääkkeet, pakko mennä nukkumaan, pakko jakaa huone, jne. En kestänyt, joten mitäs minä tein? Pistin päälle parhaan esitykseni, ja sulavasti liu'uin itsemurhaa hautovan hullun roolista hymyilevän tavallisen tytön rooliin. Pääsin ulos samana iltana ja kaikki ihmettelivät ihmeparantumistani.

Muistan miten vaikea oli peitellä hymyäni, kun tajusin esitykseni uponneen kaikkiin kuin kuuma veitsi voihin. Joskus mietin oliko tuo järkevää, mutta tulen aina siihen tulokseen että oli hyvä että pääsin pois. En kestä sääntöjä, pakollisia asioita, yksityisyyden menettämistä... Haluan aina olla vapaa.