Elikkäs paino on sama kuin eilen. Höh! Olisi laskenut edes 100 grammaa. En oikein tiedä mitä tehdä. En voi laskea kalorimäärää, enkä voi treenata kovin paljoa enempää. :/ Pöh! Kiukuttaa. Miksi tämä nyt näin jumittaa, vaikka en syö melkein mitään ja treenaan? En tiedä kovinkaan paljoa laihduttamisesta. Olisinko yhä säästöliekillä tai jotain? Höh höh höh! Iso pettymys. Odotin niin kovasti tiputtavani vähänkin painoa, edes sen 100 grammaa. Mutta ei saa lannistua. En saa alkaa tuntea, että "no ei se laske kuitenkaan, ihan sama vaikka ahmisit!" koska sitten repsahdan. En saa repsahtaa, koska en osaa pitää sitä ruokaa sisälläni. Ja minulla on ennestäänkin ongelmia sydämeni kanssa. Joten parempi olla pelleilemättä.

Ei voi mitään. Pakkohan mun on nyt JOTAIN syödä, en voi alkaa paastoamaankaan. Paasto loppuu _AINA_ repsahtamiseen ja sitten kaikki se paino vain vyöryy takaisin tuoden tullessaan lisääkin... Ja en voi treenata tyhjällä masulla, en siedä sitä että se alkaa kurnia ihmisten lähellä. Eli hohhoi.

11:30 -- inho.

Jouduin taas samaan huoneeseen isäni kanssa jugurttia syödessäni ja hakiessani aamulääkkeet. Ahdistuin heti, aloin vapista. Isä tunkee ohitseni ärähtäen "väistä", ja sitten lepertelee koiralle. "Mitäs meidän tyttö? Niiiiin hyvä tyttö, ihan paras tyttö", hän mumisee äänellä, joka suorastaan valuu ystävällisyyttä. Mikä minä sitten olen? Enkö minä ole sinun tyttäresi? Olenko todella sinulle koiraakin alempana? En kuitenkaan sano mitään. Alkaa itkettää. Paiskaan jugurttikulhoni pesualtaaseen ja rynnistän huoneeseni lääkkeineni. Inhoan häntä. Menisi pois mokoma, häviäisi elämästäni!

13:07 -- treeni

Soudin kaikki 150 kaloria. Meni ihan joutuisasti ja hyvin! Nostamalla määrää kymmenellä päivittäin tuntuu siltä, että todella vahvistun päivä päivältä, mutta nousu ei ole liian jyrkkä. Käsivarteni tuntuvat taas vähän lihaksikkailta. :D Mietin myös siellä salilla syitä painon jymähtämiseen. Joko se on säästöliekin tekosia, tai sitten EHKÄ siksi että treenaan ja läski muuttuu lihakseksi, joka painaa enemmän? Vai olisiko se sittenkin vain nesteitä? Äh. No, huomenna toivottavasti painan vähemmän! En tosin tiedä mitä teen jos en tänäänkään laihdu... Varmaan sorrun ahmimaan. En kestä tätä hidastelua!

14:22 -- nam

Syöpöttelen nyt sorbettia pahaan olooni. :D Huomenna tapaan M.n, menemme shoppailemaan ja kahville. Kiva nähdä häntä taas! Harmittaa etten ehtinyt laihtua enempää. Mietin nimittäin, että en tapaisi ihmisiä ennenkuin paino alkaa numerolla 4. Siihen ei ole pitkä matka, mutta tämä on niiiiiiiiin jumalattoman hidasta.

16:21 -- reps. reps. reps.

Repsahdin. Kaikki alkoi siitä, että mieheni onnistui huomaamattaan tekemään minut mustasukkaiseksi. Sitten vain mieleeni tulivat kaikki "en minä ole tarpeeksi hyvä" "en ole tarpeeksi kaunis" "olen niin ruma" -ajatukset. Ne päässäni pyörien sitten itkin ja söin itseni ratkeamispisteeseen. "Rumuuttasi et voi laihduttamalla parantaa", jokin supisee päässäni. Paha olla. Lopetan ruokapäiväkirjan pitämisen, en näköjään pysty hillitsemään itseäni paria päivää enempää, joten ihan turha pitää sitä. Oikeastaan tämä kaikki on ihan turhaa, en minä kuitenkaan yllä 45:teen kiloon. Epäonnistuin, taas. Masentavaa.

16:44 -- äiti

Ensinnäkin kiitos anonyymille kehuista. En tosin tunne oloani ollenkaan kauniiksi. Olen turvonnut kuin ilmapallo. Mutta joo, asiaan: Äiti tietää siis "bulimiastani", mutta ei osaa estää minua ahmimasta saati sitten oksentamasta. Mutta se on ihan hyvä että hän tietää. Eipähän ainakaan ihmettele jatkuvaa oksenteluani. Mutta, painoani hän kyselee turhankin usein...

"Paljon sä painat nyt?"
"En tiedä. En halua katsoa."
"Oletko sä laihtunut?"
"En. Lihonut vaan, katso tätä mahaa!!"
"No hyvä että et ole laihtunut."
"Niin......"

Onneksi saan sen salattua. En halua että hän alkaa taas tuputtaa ruokaa, se aiheuttaa erittäin pahaa ahmimista. Mutta joo....tämä päivä meni pilalle niin menköön sitten kunnolla. Lähden ostamaan irtareita.

18:53 -- ääääähhh...

Ratkean liitoksistani. Inhottava olo! On tullut syötyä pitsaa, karkkia, sorbettia, pastaa, patonkia, jugurttia, jacky makupaloja, suklaata (yääk), jne, jne... Miten minuun pieneen ihmiseen mahtuu näin paljon tavaraa?! Näkisittepä mahani. Näytän 9 kuukautta raskaalta...En tosin ala ottaa kuvia. En ole ihan niin 'masokistinen' vielä, sentään. Inho olo, enkä osaa lopettaa. Vatsa vaan naukuu eikä ymmärrä, miksi välillä on nälänhätää ja välillä ilmeisesti sataa ruokaa. Enpä voi syyttää sitä. En pidä siitä hyvää huolta, naukukoon siis vastalauseitaan.

20:04 -- mies.

Olen nyt jonkin aikaa tässä jutellut mieheni kanssa. Hän taitaa olla masentunut myös... Voi ei, en tiedä mitä tehdä! Hollannissa lääkärit eivät ole yhtä hyviä ja halpoja kuin täällä. Pelkään, että tämä on minun syytäni. Että minä olen ollut liian raskas taakka, ja masentanut hänetkin.