Nukuin todella huonosti. Lääkkeeni eivät enää väsytä minua tarpeeksi, en pysty nukahtamaan. Kierin sängyssä aamu yhdeksään asti, ja nyt kömmin ylös. Ulkona on outo ilma. Aurinko paistaa, mutta taivaalla on myös tummia myrskyisen näköisiä pilviä...Aika kaunista. Rotat näyttävät voivan hyvin, molemmat möllöttävät pesässään ja katselevat minua, käyden aina silloin tällöin tankkaamassa vedellä ja salaatilla. Ikävöin miestäni. Hänen läsnäoloaan ja sitä että hän saa minut oikeasti hymyilemään ja nauramaan. Ilman häntä itkettää joka hetki.

Painoin 54.1, eli kaikki nesteet varmaan häippäsivät. Ruoka ei edelleenkään maistu. Tekisi mieli vain kömpiä sänkyyn ja pysyä siellä kuukausi. Mesessä on niin tylsä jutella. Ja Skype ei toimi kunnolla. Ja WoWkaan ei toimi mieheni koneella - ostin sen hänelle että meillä olisi jotain yhteistä tekemistä ennenkuin tavataan taas.

Rotat alkoivat nahistella pesämateriaalista. Koko häkki on täynnä vessapaperin suikaleita, mutta kummallekaan se ei tunnu riittävän. Pennut sirkuttavat kuin pienet linnut. Hauska ajatella, että saan nähdä miten ne kasvavat.

18:24

Päivät tuntuvat viikoilta... Tämä tylsyys vain ruokkii masennustani kun on jatkuvasti aikaa märehtiä asioita. Pitäisi keksiä jotain tekemistä, mutta mitä? Jos menen ulos mätkähdän pyörtyneenä maahan ennemmin tai myöhemmin. Heikotusta pahentaa se etten pysty syömään... Yritin tosin, mutten pystynyt. Jugurtti näytti yhtäkkiä todella kuvottavalta. Ja joo, jos on valittava oksentelun ja syömättömyyden välillä, valitsen syömättömyyden. Äiti marmattaa että minun pitää syödä. En halua, en pysty.

Lisäys.

Mietin muuten, että hoidankohan tylsyyttäni tällä 'häiriöllä' (en nyt tiedä onko se edes häiriö, ja jos on niin en tiedä mikä häiriö se tarkalleen olisi)... "Njaa, ei mitään tekemistä, suunnittelenpa mitä syön ja etsin jotain vähäkalorisia ruokia, tai yritänpä paastota." Kuulostaako oudolta, vai voisiko tässä olla jotain perää? Toisaalta, kyllä siinä on jotain muutakin. Kaikki ne kerrat kun minua on haukuttu; kun olen tuntenut itseni vääränlaiseksi; kun olen jäänyt toiseksi; kun en ole ollut täydellinen. Kaikki tuo vaikuttaa myös. Ja se hullu tahto lentää pois.

Mutta, 'häiriöni' lohduttaa minua. "Ei hätää, onhan sinulla vielä minut!" se sanoo pimeydessä, ja voin rauhassa takertua siihen ja tuntea kuin sisälläni, sielussani, olisi vielä jotain jäljellä. Pään sisäinen tyhjyys on pelottavaa, ja kutsuu kaikenlaista pahaa sisäänsä. Siksi täytän sitä epätoivoisesti, ihan millä tahansa. En saa antaa mieleni tyhjentyä, tai alan kaipaamaan kuolemaa. En halua kuolla. Mutta kun ne demonit alkavat kuiskia ilkeitä pikku lauseitaan, muistan miten epäonnistunut, ruma, hirveä olen. Ne sanovat ettei minulla ole oikeutta elää, ja minä myönnän sen. Ne sanovat että olen arvoton, merkityksetön, taakka. Ja kun ne kerran pääsevät ääneen, ne eivät hiljene pitkään aikaan.

Siksi siis tämä epätoivoinen kontrollin hakeminen.

21:25

Outo olo. Tuntuu siltä kuin olisin joku...muu kuin yleensä olen. Joku ihan toinen. Tuntuu siltä kuin istuisin elämäni ulkopuolella ja vain katselisin sitä, kykenemättä oikein vaikuttamaan mihinkään. Melkein kirjoitin "hänen elämänsä", mutta tajusin että minähän se olen. On jotenkin sekava, tyhjä, leijuva olo. Ei itketä, ei naurata. Sellainen +-0 olo.

Hörpin kokista. Rotat hypähtelevät huvittavasti häkin puolelta toiselle vessapaperia pesästä toiseen kuljettaen. Rogue on tosi toimelias ja aikaansaapa, se hypähtelee kevyesti ja häntä pystyssä, valpas kiilto silmissä. Acra taasen vaikuttaa nuutuneelta ja väsähtäneeltä, ei jaksanut edes kiivetä kädelleni. Onneksi ne auttavat toisiaan, kun minä en oikein osaa tehdä muuta pentujen eteen kuin silputa äideille vessapaperia ja tarkistella josko piipitystä kuuluu.

22:40

Voi helvetti. Nytpä vasta outo olo onkin...olen nimittäin 50% varma, että tämä on unta. Huomasin, että muististani on kadonnut isoja palasia. En muista mitä olen sanonut, mikä päivä on, milloin mitäkin tapahtui... Pelottaa vähän. Mitä minulle oikein tapahtuu? Miksi haluan sanoa "me"? Mikä oikein ajoi minut näin pahaan tilaan? Apua. En edes tiedä mistä tämä kaikki voisi johtua.