Pari viime päivää ovat olleet niin toiminnantäytteisiä, etten ole ehtinyt kirjottaa ollenkaan! En ehdi oikein vastata kommenteihinkaan mutta kiitokset jälleen anonyymille & muille. :D Kommentit todella piristävät, saavat minut tuntemaan oloni hiukan vähemmän yksinäiseksi (höperöä ehkä). Mutta kuitenkin! Lauantaina saatiin sänkymme Ikeasta ja kasattiin se mieheni kanssa kivasti tiimityöllä, eikä edes olla riidelty vielä kertaakaan! Lauantaina oli myös sukujuhlat, tätini miehen syntymäpäivät. Sain kaksi kommentia siitä että "olen laihtunut" - joka oli outoa, koska olin turvoksissa. Mieheni tosin huomautti, että vaikka masuni paisunut olisikin, näytän muuten 'tikulta', ja sitten tökki luista olkapäätäni kunnes sanoin hänen olevan oikeassa. Sukulaiseni tosin todella ihastuivat häneen, hän oli erittäin kohtelias ja jutteli ihmisten kanssa. Ensimmäiset kivat sukujuhlat, hahah!

Sunnuntaina käytiin ampumassa. :D Se oli ihan kivaa, mutta ammuin paremmin viime kerralla (kahdesti vain olen käynyt). Katsottiin "Dude, where's my car?" ja shibbyiltiin koko päivä. Nyt on siis maanantaiaamu, mies kuorsaa peiton alla ja minä odottelen unilääkkeen tehoavan. Tänään neljältä pitäisi mennä tapaamaan tukihenkilöäni, joka pyysi ottamaan mieheni mukaani.

En ole muuten ahminut! Ja olen tuntenut itseni jotenkin...kauniiksi. Se on mukava tunne. Olen tosin oksentanut kerran tänään ja kerran eilen, mutta syynä taisi olla lähinnä pilaantunut maito. :/

10:15 -- hereilllä taas

53.9 oli paino, ja masu on mukavan littana. :) Olen syönyt "oikein" enkä silti ole lihonut kamalasti, joka on hyvä juttu. Sukujuhlissakin mussutin kakkua ja vaikka mitä. Tänään aion kuintenkin syödä n. 600-500 kaloria etten liho taas 54-alkuisiin numeroihin. 53 alkuisia voin vielä sietääkin, mutta en 54.

En saanut unta ennenkuin neljältä, mutta nousin "jo" ylös. Mieheni taasen nukahti yhdeltä mutta on yhä väsy. Hän katselee minua peiton alta, hymyilee, ja sanoo "you look pretty". Tulee ihanan kevyt ja huoleton olo.

10:48 -- plääh.

Nyt on miehenikin hereillä. Ilmeisesti ei voinut enää nukkua, kun käkätin ääneen Mehkauksen viha-listalle. :'D Joten patistinpa miekkosen tekemään aamiaista, koska olen melko kipeänä. Pannukakkuja, nam. <3

22:01 -- huhhuh.

Tukihenkilön tapaaminen meni hyvin, ja käytiin kaupungilla. Syötiin ravintolassa, ostettiin karkkia, ostettiin vappupallot, taisteltiin niillä ilmapalloilla, käperryttiin sängylle nauramaan kaamealle ranskalaiselle naurulle jota mieheni imitoi (se kuulostaa siis niin helvetin perverssiltä!), ja muutenkin oli hyvä päivä. Söin kunnolla, ei okseta, hymyilen, olo on hyvä. Tukihenkilönikin sanoi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun hän näki minun hymyilevän. On jotenkin uskomatonta, että nyt on niin hyvä olla. Harmittaa, että se tulee loppumaan noin viikon kuluttua tosin. Mutta toisin kuin ennen, en aio murehtia etukäteen! Se vain pilaisi hyvän tuuleni, ja ihan turhaan vielä.